Työkyky-postaussarja osa 1

Työkyvyn ylläpito​

Haaste vai perusasioiden summa?

Hektinen työkulttuuri, pitkä tehtävälista, kotiasioiden pyörittäminen…
Arki on täynnä monenlaisia työkykyä ja hyvinvointia haastavia tekijöitä. Onko kuitenkin mahdollista löytää sellainen työskentelytapa, ettei työkyky ylikuormitu vaan työ on osa yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia? Jos on, niin miten?

Jokainen meistä tietää, että terveelliset elämäntavat ovat hyvästä ja edistävät myös työkykyä. Olemme kaikki kuulleet samat litaniat: harrasta liikuntaa, mieti mitä syöt, nuku riittävästi ja niin edelleen. Tietoa on paljon saatavilla ja opetuksia terveelliseen elämään kerrotaan meille pienestä pitäen.

Mitkä kaikki asiat vaikuttavat työkykyyn ja sen ylläpitoon? Vaatiiko työkyvyn ylläpito joitakin erityisiä toimenpiteitä esimerkiksi työnantajayritykseltä vai onko kyse enemmänkin elämäntavoista ja -tyylistä? Miten työssä jaksamista voi edistää?

Yksilön työkykyyn vaikuttaa kaikki, mitä hänen elämässään tapahtuu. Ihminen ei ole mekaaninen kone, vaan alati muuttuva, elävä kokonaisuus. Eniten vaikutusta on tietysti asioilla ja tapahtumilla jotka ovat merkityksellisiä tai toistuvat usein. Valtaosa työkyvyn kannalta merkittävistä asioista on yksilön henkilökohtaisia valintoja. Näitä ovat mm. juuri ne kuuluisat terveelliset elämäntavat, omien ominaisuuksien ymmärtäminen ja tarpeellisten taitojen kuten vuorovaikutus- ja elämäntaitojen sekä ammattitaidon hankkiminen ja kehittäminen. Työntekijän vastuulla on myös se, minkälaisen suhtautumisen hän rakentaa työntekoa kohtaan. Työelämässä osa työkykyvastuusta kuuluu kuitenkin myös työnantajalle.

Työpaikalla mm. työympäristön, välineistön, johtamisen ja ilmapiirin vaikutus työkykyyn on suuri. Niin sanottujen näkymättömien asioiden, kuten työyhteisön ilmapiirin, merkitystä ei useinkaan ymmärretä tarpeeksi laajasti. Niiden vaikutus kuitenkin työn tulokseen sekä laatuun on välitön. Työntekijät yksinkertaisesti työskentelevät paremmin ja motivoituneemmin mikäli tunnelma ja yhteishenki on hyvä. Yhteinen tahtotila tai sen puuttuminen näkyy sairauspoissaoloissa, tehokkuudessa sekä sitoutuneisuudessa ja näin ollen suoraan yrityksen kassassa. Motivoituneisuus ja asenne työhön näkyy korostuneesti niiden työtehtävien kohdalla, jotka useimmiten jätettäisiin mieluiten väliin. Mikäli yksilö kokee työllään olevan merkitystä, välittäminen kääntyy myös yrityksen suuntaan. Silloin myös työntekijä aidosti välittää siitä, miten yrityksen työt tehdään ja millainen yrityksen tulevaisuus on. Näiden asioiden lisäksi ergonomisuus, työtehtäviin perehdytys, ammatillisen kehittymisen tukeminen sekä asianmukaiset työolosuhteet tulisi huomioida työnantajan toimesta.

Työkyvyn ylläpidon peruskallio on asioiden välisessä tasapainossa. Se on avaintekijä, joka monelta meinaa unohtua. Oman kehon ja jaksamisen kuuntelemisen opettelu on äärimmäisen tärkeää, sillä se ohjaa itsestään oikeaan suuntaan. Tiukkoja ohjelmia, ulkopuolisten tekemiä suunnitelmia tai mitään erikoista ei tarvita. Kyse ei ole salaisesta niksistä, yksityiskohtien tuijottelusta tai kalliista investoinneista. Mikäli työnteko on esimerkiksi fyysisesti hyvin yksipuolista, keho tarvitsee vastapainoksi erilaista toimintaa vapaa-ajalla.
Terveystalon tilastojen mukaan mielenterveysongelmat ja selkävaivat ovat Suomessa yleisin syy sairauspoissaoloille. Esimerkiksi istumatyö tunnetusti rasittaa selkää ja hartiaseutua, mutta moni työtehtävä tehdään istuen. Mielen hyvinvoinnin tärkeyskin nykyään tunnistetaan, mutta osataanko sitä käytännössä työpaikoilla ottaa huomioon? Osaavatko ihmiset itse pitää huolta mentaalisesta hyvinvoinnistaan ja kehittää sitä? Ihminen kestää monenlaista rasitusta ja voi silti pysyä hyvinvoivana, muttei ilman huoltoa ja omaa työtä työkykynsä edistämiseksi. Esimerkiksi istumatyö ei tarkoita automaattisesti selkäongelmia, eikä henkisesti haastava työ masentumista. Työn rasittavat piirteet eivät vain saa ottaa liian hallitsevaa roolia yksilön elämästä. Samalla tavalla aivoja raskaasti kuormittava työ synnyttää vaakakupin toiselle puolelle tarpeen runsaalle aivojen levolle tai kiirettä ja painetta sisältävä työ tarpeen mielen rentoutumiselle.

Tasapainon merkitys tulee esille jokaisessa elämän osa-alueessa ja kaikkialla työelämässä: liika on liikaa ja liian vähän ei ole tarpeeksi. Tämä koskee niin fysiikkaa kuin ihmisen psyykettäkin. Tilastoista löytyvät yleisimmät ongelmat kertovat asioista, joista tasapaino useimmiten puuttuu. Erityisesti näiden ongelmien kohdalla olisikin tärkeää kiinnittää huomiota työpaikalla siihen, voisiko yritys tukea ongelmien ennaltaehkäisyä ja työntekijöiden työkykyä jollakin tavalla.

Omalla asennoitumisella ja suhtautumisella on myös suuri vaikutus työntekoon ja työkyvyn ylläpitoon. Ne ovat asioita joita työnantaja ei voi muuttaa työntekijän puolesta. Ehkäpä tärkeintä olisikin löytää työntekijän ja työnantajan välille yhteinen tahtotila, joka loisi yhteisöllisyyden ja molemminpuolisen arvostuksen ilmapiirin. Mikäli osapuolet ovat kulkemassa samaan suuntaan, eteneminen on huomattavasti helpompaa verrattuna tilanteeseen, jossa mennään päinvastaisiin suuntiin ja kumpikin ajattelee vain itseään.

Sulje